SYYSEKSKURSIO ITÄ-SUOMEEN 28. – 29.11.2017
Aloitimme matkanteon Helsingin yliopiston pihasta bussilla kohti Lustoa klo 6:45. Matkan aikana metsä- ja kotitalousnaiset tarjosivat pullaa ja virvokkeita muille kerholaisille. Pysähdyimme tauolla Utissa kahvittelemassa sekä Imatralla, mistä loput metsäylioppilaat hyppäsivät kyytiin. Sieltä suuntasimme suoraan Lustoon, missä meille oli järjestetty opastus ja museojohtajan kyselyhetki. Lustossa näimme muun muassa ison, Eeva Ryynäsen tekemän Tapio-veistoksen petäjäpöllistä ja pääsimme tutustumaan vanhoihin moottorisahoihin ja konesavottoihin. Näyttelyn jälkeen pääsimme syömään Luston hienoon ravintolaan museojohtajan seurassa. Lustosta lähdettyämme suuntasimme kohti pääkohdetta, John Deeren tehtaita Joensuussa. Siellä meille oli järjestettynä loistava esittely kahveineen ja rähmäpullineen. Tämän jälkeen pääsimme tutustumaan oppaamme kanssa itse tehtaaseen ja koneisiin. Erittäin tarkkaa työtä on isojenkin koneiden rakentaminen, sillä nekin kasataan pienistä osista.
Itse hupi alkoikin, kun pääsimme yöpaikkaamme Kiihtelysvaaraan Joensuun Metsänkävijöiden kämpälle. Siellä meille oli isäntä Veli-Pekka Peltonen lämmittänyt tuvan ja savusaunan kylpykuntoa varten. Meidän tarvitsi vain vedet kantaa sisään ja nauttia maalaisrauhasta ja lumesta, mitä Helsingissä ei vielä silloin vielä ollut. Kun olimme isännän puheen kuulleet, saapuivat vieraamme Joensuun metsäylioppilaat nauttimaan saunasta ja hyvästä seurasta. Siinä lomassa syntyi ideoita ja ajatuksia uusista opintomatkoista kahden kaupungin välillä sekä uusista yhteistyöideoista yliopistojen välillä. Unohtumattomia kokemuksia. Saunomisen jälkeen pöytä katettiin alueen perinneherkuilla, muun muassa lanttukukolla ja Porokylän ruisleivällä. Juomapuolikaan ei loppunut illan aikana kesken, virvokkeita oli riittävästi.
Aamulla osalla porukkaa oli havaittavissa aamukankeutta, mutta matka jatkui kohti Pelloksen vaneritehdasta Ristiinassa. Vaneritehdas oli useimmille matkalaisille täysin uusi kokemus, joten oli mielenkiintoinen käydä tutustumassa sorveihin sekä uittoon, jota enää Pelloksella tehdään. Monikaan meistä ei ollut ennen nähnyt automaattista kittauskonetta, pirun näppärä vehje. Aikataulumuutosten vuoksi emme ehtineet lounastamaan vaneritehtaalla, mutta onneksi loistava bussikuskimme löysi vainunsa perusteella Kuortin ABCn, jonne menimme syömään. Pysähdyksen jälkeen matka jatkui matkanjohtajan ja bussikuskin vitsien kertomisella kohti Viikkiä, jossa olimme neljältä iltapäivästä.
Opintomatka oli kerrassaan mahtava, kiitos sen mahdollistamisesta Teollisuuden Metsänhoitajille sekä vierailukohteillemme, unohtamatta loistavaa matkaseuraa.
Matkanjohtaja Risto Kiiskinen