Teollisuuden metsänhoitajat Ry tuki gradun aineistonkeruumatkaani Intiaan. Gradun aiheena oli ”Intian paperiteollisuuden puunhankinta ja siinä esiintyvät ongelmat”. Kenttämatkani ajoittu tammi-helmikuulle 2017 ja kesti yhteensä viisi viikkoa. Näiden viikkojen aikana tutustuin puunhankintatoimintoihin haastatteluilla yhteensä kymmenellä eri paperitehtaalla eri puolilla Intiaa sekä tutustumalla itse hankintaketjuun käytännössä mm. plantaasivierailujen kautta.
Paperiteollisuus on yksi suurimpia teollisuuden aloja Intiassa: tuotanto on tällä hetkellä noin 15 miljoonaa tonnia vuodessa ollen näin 15. suurin paperituotteiden tuottaja maailmassa. Paperitehtaita on tällä hetkellä yli 800. Teollisuuden on ennustettu kasvavan 7% vuodessa. Teollisuuden merkittävyyttä lisää myös se, että paperiteollisuus työllistää Intiassa suoraan jopa 500 000 ja epäsuorasti noin 1,5 miljoonaa ihmistä
Puunhankinnalla on merkittävä rooli paperiteollisuuden toiminnoissa, mutta Intian kohdalla kyseistä aihetta on tutkittu erittäin vähän. Paperiteollisuus Intiassa perustuu täysin plantaasimetsätalouteen, jossa yksityisillä maanviljeliöillä on erittäin suuri rooli. Puunhankinta alkaa suunnittelulla. Kentällä toimivat tehtaiden puunhankinnan vastaavat tekevät yhteistyötä raaka-aineen toimittajien kanssa. Raaka-aineen toimittajat ovat yksityisiä toimijoita, jotka käyvät kauppaa suoraan jopa tuhansien viljeliöiden kanssa ja ovat siten välttämättömiä tehokkaan hankinnan toteutumisessa. Puu hakataan lähes aina manuaalisesti kirveillä, mutta harvoin moottorisahoilla. Kaukokuljetus taas tapahtuu pääsääntöisesti kuorma-autoilla, jotka kuljettavat kerrallaan noin 15-20 tonnia puuta. Puutavaran vastaanotossa tarkastetaan raaka-aineen laatu, tarkistetaan paperit ja punnitaan kuorman koko. Vastaanoton jälkeen puu ajetaan joko puukentälle tai vaihtoehtoisesti suoraan hakettimeen. Kuorma puretaan joko kuormaajilla, tai joskus, mutta harvoin, manuaalisesti.
Haastatteluista käy poikkeuksetta ilmi, että tehtaat ovat tyytymättömiä puunhankinnan nykytilaan. Suurin ongelma on, että puuta on erittäin vähän tarjolla, joka tekee puuraaka-aineen hinnasta erittäin korkean ja pakottaa teollisuuden hankkimaan puuta ulkomailta ja pidemmiltä matkoilta, jolloin kuljetuskustannukset nousevat. Intiassa tilakoot ovat myös pieniä ja vaikeuttavat osaltaan puunhankitaprosesseja. Näiden lisäksi puun viljely kokonaisuudessaan ei kiinnosta paikallisia. Infrastruktuuri on myös heikkoa ja junien käyttö puukuljetuksissa on hankalaa. Joidenkin tehtaiden mielestä myös politiikalla on liian suuri rooli raaka-aineen hinnan määräytymisessä. Näiden lisäksi asiantuntemus toimitusketjujen hallinnasta on heikkoa ja sopivia ohjelmistoja ei ole käytössä.
Gradu-työni valmistui joulukuussa 2017. Iso kiitos Teollisuuden Metsänhoitajat Ry:lle tuesta.
Terveisin,
Harri Onali
Maatalous-metsätieteiden maisteri